PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu

Näitä, erään ystäväni vuosikymmeniä sitten sopivassa tilanteessa lausumia sanoja, olen viime päivinä käyttänyt useamman kerran. Kunnallisvaalien tulos oli Keskustan kannalta odotettua selvästi huonompi, vaikka Sdp:n menetys olikin edellisistä kunnallisvaaleista vielä suurempi. Nyt on aika rauhassa, mutta viivyttelemättä analysoida tilanne ja tulokset. Sitten on kunnon keskustelun, johtopäätösten ja päätösten aika. Vaalitappio ei ole yhdestä erillisestä yksittäisestä asiasta johtuva, vaan syitä on monia. Paniikkiratkaisuja tulee välttää.

Juuri nyt on pysähdyttävä arvioimaan, eikä suremaan. On selvää, että nyt on myös toimintatapojen, periaatteiden ja kestävien perusarvojen sekä puolueen aatteellisen pohjan vahvistamisen aika. Puolue, jolla on kivijalka kunnossa, pystyy myös välttämättömiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnin perustasta. On hyvä muistaa, että arvoliberalismi ja uudistusmielisyys eivät ole sama asia.

Viime päivinä puhelin on soinut hyvin paljon. Monet ihmiset ovat kertoneet huolensa ja näkemyksenä vaalituloksesta. Joukossa on ollut myös joitakin sellaisia, jotka eivät ole nyt äänestäneet Keskustaa, vaan ovat ns. näpäyttämisen mielessä äänestäneet jotain muuta puoluetta. Syy on voinut olla myös hyvin paikallinen.

Saatu palaute ja ihmisten huoli on syytä ottaa hyvin vakavasti. On reilusti myönnettävä se, missä asioissa on epäonnistuttu ja se, mitä asioita ei ole hoidettu hyvin. On myös todettava se, että kaikissa asioissa julkisuuteen tullut kuva ei ole vastannut todellisuutta. Siinäkään vika ei ole äänestäjissä, jos he ovat kokeneet jotkut asiat Keskustan kannalta kielteisinä. Meidän on selvitettävä, miksi niin on käynyt. Suuri vaara on aina , että valtakunnan politiikassa vieraannutaan ihisten arkitodellisuudesta. Mielestäni nyt on käynyt näin.

Hyvin positiivista on ollut se, että palautteen ja henkilökohtaisten yhteydenottojen määrä on ollut suuri. Tilanteeseen ei suhtauduta välinpitämättömästi, vaan vastuullisesti. Tämä kertoo myös siitä, että katseen ensisijainen suunta on eteenpäin. On hyvin helppo aina nimetä yksittäisiä syyllisiä eri asioissa, mutta nyt tulisi jokaisen eli Kyösti Kalliota lainaten "itse kunkin kohdaltansa" katsottava peiliin ja kysyttävä, mitä minä teen asian hoitamiseksi. 

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Tästä noustaan vielä vahvasti ylöspäin.