PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Eduskunnasta

En ole muutamaan aikaan kirjoittanut päiväkirjaan. Olen ollut koko toukokuussa päätteen ääressä vain lyhyitä aikoja ja töitä on ollut täysimittaiset päivät. Olen kyllä merkinnyt asioita eri tilanteissa muistiin ja palaan niihin osittain myös päiväkirjassa lähipäivinä.

Viimeisten kahden viikon ajan uutisointia on hallinnut vaalirahoitus. Muita asioita, vaikka olisi hyvin tärkeitä ja kauaskantoisia, ei tahdo mahtua uutisiin. On sinänsä tärkeä, että vaalirahoitusta koskeva laki ja ohjeet sen soveltamisesta ovat toimivat ja on myös välttämätöntä, että niitä myös noudatetaan ja että tähän liittyviin ongelmiin puututaan.

Nyt käytävä keskustelu mediassa ei ole kuitenkaan kaikilta osin oikeasuhtaista. Käsitteet ovat toisinaan menneet sekaisin ja johtopäätökset ovat olleet joskus varsin erikoisia. Vaalirahoituksen tulee olla läpinäkyvää ja edustajien ilmoitukset kunnossa. Valitettavasti kaikki ilmoitukset eivät olleet kunnossa. Turhien epäilyjen kylväminen on kuitenkin ikävää ja vahingollista. On myös tärkeä, että vaalirahoitusta ja rahoituksen ilmoittamista koskeva lainsäädäntö uudistetaan ja ohjeistetaan selkeästi.

Lakien merkityksestä julkisessa toiminnassa todetaan perustuslakimme toisessa pykälässä selkeästi: "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."  Tämä luo muuttumattoman perustan toiminnalle yhteiskunnassa.

Viime aikoina julkisuudessa on muutenkin kuin vaalirahoituksen yhteydessä keskusteltu eduskunnasta, sen merkityksestä ja arvovallasta. Se ei sinänsä ole uutta, historiankaan näkökulmasta. Vuosien ja vuosikymmenien aikana on eri syistä eduskunnan asemaa arvioitu. Viime aikoina on kuitenkin useiden erillisten asioiden yhteydessä käsitelty eduskuntatyötä tavalla, joka ei anna oikeaa kuvaa itse työstä, edustajien toiminnasta eikä myöskään järjestelmästä. Se murentaa eduskunnan ja parlamentarismin arvovaltaa.

On kiistaton tosiasia, että EU-maiden parlamenttien joukossa Suomen eduskunta on lainsäädäntöelimenä parhaimpia, ja kokonaisuutena parlamentaarinen järjestelmämme toimii hyvin. Yksittäisen kansanedustajan vaikutusmahdollisuus erityisesti valiokuntatyön kautta on poikkeuksellisen hyvä.

Suomessa eduskuntatyön lähtökohta on perustuslaissamme, jossa todetaan: ” Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Tämä on yhteiskunnallisesti peruspilariin verrattava asia ja tätä peruspilaria ei tule horjuttaa. Itsenäisen Suomen historia itsenäisyyden saavuttamisesta lähtien on vahvasti myös eduskunnan historiaa.  Se on pystynyt tekemään kunakin aikana vaikeistakin asioista päätöksiä.

Viime aikojen yksittäisten asioiden kritiikki ei saa peittää alleen pääasioita eikä eduskunnan päätehtävä, lakien säätäminen, saa jäädä muiden asioiden varjoon. Luonnollisesti kehittämistarpeessa olevia toimintoja tulee kehittää ja esiin tulleita puutteita korjata. Näinhän tapahtuu kaikissa yhteisöissä. On myös välttämätöntä, että edustajien toiminta sekä yksittäisinä edustajina että ryhminä on julkisen, ja oikeutetun kritiikin kestävää.

Kun 1930 - luvulla hyökättiin kovasti parlamentaarista järjestelmää vastaan, eduskunnan silloinen puhemies Kyösti Kallio puolusti lujasti kaikissa tilanteissa parlamentin valtaa ja arvovaltaa. Hän oli itse keskeisimpiin kuuluvana vaikuttajana kokenut sen, miten ratkaiseva oli eduskunnan rooli Suomen itsenäistymisessä, perustuslain syntymisessä ja kansalaisten elämisen tason kohentajana.  

Olen kirjoituksessani lainannut hänen puhettaan eduskunnan arvovallasta ja lainaan nytkin. Vuoden 1933 valtiopäivien päättäjäisissä hän kehotti arvostelijoita itsehillintään ja totesi mm. ”Vakaumukseni on, että edustajat yksilöinä ja eduskunta kokonaisuudessaan voi parhaiten täyttää tehtävänsä, kun kukin kohdaltansa pyrkii asiallisuuteen eikä hairahdu pikkumaisiin mielenilmaisuihin, jotka lainsäätäjälle eivät kuulu. Meidän velvollisuutemme on koettaa pitää yllä eduskunnan arvoa ja työtehoa. Uskonkin monen, joka tuntematta lähemmin eduskuntatyötä aikaisemmin, on mahdollisesti ennen moittien sitä arvostellut, tulleen itse varsinkin viime aikoina huomaamaan, ettei tämä talo ole laiskain linna, vaan että täällä työskentelee vakava työn ja toiminnan tärkeä elin.”  Puhemies Kallion sanat ovat vieläkin erittäin ajankohtaiset.