PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................
Tiistai 31.03.2009, klo 22.30 |
Kehyskeskustelua
Aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen en osallistunut Porvoossa pidettyihin merkkivuoden 1809 tapahtumiin vaan lähdin lauantaiaamuna kotiin. Oli sen verran flunssainen olo. Näinä päivinä on useasti todettu, että 200 vuoden takaisilla tapahtumilla oli suuri merkitys Suomen myöhemmälle kehitykselle monessa mielessä.
Viikonvaiheessa siirrettiin kelloja ja siirryttiin entistä valoisampiin iltoihin. Se tuntuu myös työrytmissä ja ihmisten mielialoissa.
Tänään sekä perustuslakivaliokunnan että hallintovaliokunnan kokoukset vietiin läpi nopeutetussa aikataulussa, koska puolilta päivin piti päästä aloittamaan keskustelu valtiontalouden kehyksistä. Hallintovaliokunnassa kuulimme kotouttamiselontekoon liittyen tohtori Pentti Arajärveä, joka toimi selvitysmiehenä "Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut" -hankkeessa.
Olisin toivonut, että keskusteluissa opposition kanssa olisi löytynyt suurempi yhteinen näkemys perustavoitteista ja keskeisimmistä keinoista, joilla me selviämme lamasta ylös ja eteenpäin. Maailmantalouteen sinänsä meidän omilla toimilla ei ole kovin suurta merkitystä, mutta ne toimet, joilla voidaan Suomen kilpailukykyä vahvistaa, tukea työllisyyttä ja huolehtia ihmisten perustoimeentulosta, on tehtävä ja yhdessä. Nyt ei ole pikkupolitikoinnin aika eikä irtopisteiden keräysyritysten aika. Tuloveron keventämisessä on mielestäni jo ajat sitten tullut pää vetävän käteen. Joudutaan harkitsemaan pikemminkin ainakin suurempituloisten verojen korotusta.
Tänään uutisoitiin myös Fortumin suurista osakepalkkioista. Tällaisille palkkioille ei ole varsinkaan tässä tilanteessa mitään perusteita. Olen samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Mannisen kanssa siitä, että jos palkitsemisesta annettuja ohjeita on tulkittu väärin, on arvioitava voivatko vastuulliset toimijat jatkaa tehtävissään. Kyllä jokaisessa tehtävässä ja tehtävässä palkitsemisessa on tunnettava kohtuus ja vastuu.
Takaisin