KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Unohtuuko aate?

Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Hämeenlinnassa puhuttiin aatteesta ja arvoista enemmän kuin vuosiin. Se on hyvä asia. Puolue, jolla ei ole aatteellista perustaa ja jonka kivijalka ei ole kunnossa, ei tule menestymään pitkään.

Elämme taantuman aikaa, vaikka merkkejä orastavasta noususta sanotaan jo olevan. Laman vaikutukset ovat suureksi osaksi vasta tulossa yksittäisten ihmisten tasolle ja julkisiin palveluihin. Päätöksenteossa eivät ole helpot ajat edessä vaan talouden perustan vahvistaminen, perusturvasta huolehtimien ja tulevaan kasvuun varautuminen vaativat koviakin päätöksiä.

Vaikka päätöksiä tehdään aina ajassa ja kulloisenkin tilanteen mukaan, päätökset eivät voi olla vain tulipalon sammuttamisen luontoisia. Päätöksillä on pitkän aikavälin tavoitteet. Päätösten ja erityisesti pitkään vaikuttavien päätösten taustalla vaikuttavat päätöksentekijöiden arvot ja yhteiskunnalliset aatteet. Siksi ei ole toisarvoista, mitkä ovat päättäjien arvot ja aatteet.

Samanaikaisesti, kun eletään taloudellista murroskautta ja keskustajohtoisen hallituksen ja eduskunnan on tehtävä monia suuria päätöksiä, Keskusta uudistaa strategiaansa ja valmistautuu ensi kesän puoluekokoukseen. Tästä syystäkin juuri nyt on oikea aika selkeyttää ja vahvistaa puolueemme aate- ja arvopohjaa.

Juuri nyt budjettiriihen veropäätösten ja teknologiateollisuuden palkkaratkaisun jälkeen käydään edelleen keskustelua veropolitiikasta, vapaasta markkinataloudesta, perusturvasta, eläke- ja perhepolitiikasta sekä palkkaratkaisuista. Suhtautumiseen kaikkiin näihinkin vaikuttaa perusnäkemys yhteiskunnasta.

Keskustan yhteiskunnallisen toiminnan ydinasia on ihminen. Siihen sisältyvät vastuullinen vapaus, oikeudenmukaisuus ja välittäminen. On merkillepantavaa, miten tuoreita ja ajankohtaisia ovat edelleen puolueemme aatteellinen pohja ja arvoperusta. Vaikka toimintaympäristö on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut paljon, näkemys ihmisestä, ihmisyydestä ja yhteiskunnasta on edelleen kestävä.

Sata vuotta sitten syksyllä 1909, toisen sortokauden vaikeuksissa, Maalaisliiton puoluekokous evästi eduskuntaryhmää. Se totesi mm. että "tärkeimpänä valtiollisena tehtävänä oli maan valtiollisen aseman turvaaminen ja kansantaloudellisen aseman tekeminen kansalaisille selväksi. Samalla on herätettävä ja kasvatettava taloudellista itsetietoisuutta ja itseauttamiskykyä yksilöissä ja kansassa sekä nostettava heikkojen uupuvaa itseluottamusta ja vahvempain lähimmäisiinsä ja kansaansa kohdistuvaa velvollisuuden tuntoa." 

Kun Santeri Alkio kirjoitti saman vuoden valtiopäivien eduskuntaryhmämme toimintakertomusta, hän totesi mm. "eduskuntaryhmä pyrki toteuttamaan yhteiskuntataloudellisessa lainsäädännössä uudistuksia, jotka takaisivat vähempiosaisillekin riittävät yrittämisen mahdollisuudet. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vallassa olevien luokkien uhrattava etuoikeuksistaan". 

Sadan vuoden takaisissa aatteen perustalta lähtevissä linjauksissa on vieläkin hämmästyttävän paljon ajankohtaista. Kun tarkastelemme vaikkapa veropolitiikkaa, ei ole oikeudenmukaista kansalaisten kannalta, jos tässä tilanteessa välttämättömien veronkorotusten kohde on ensisijaisesti vain yleinen alv. Tiedot tuloerojen kasvusta eivät kerro oikeudenmukaisuudesta. Emme voi olla tässä lamatilanteessa tarkastelematta tuloveron korotusta ylemmissä tuloluokissa ja pääomaveron korotusta, mikäli aiomme mm. säilyttää perusturvan tason. Ratkaisuja on peilattava puolueen aatteen ja perustavoitteiden pohjalta.

Eduskuntaryhmän kesäkokous osoitti, että aatteellinen keskustelu on muutenkin ilahduttavasti viriämässä. Osaltaan sitä ovat nostaneet hyvin esiin nuoret. Vahvoina sanoina nousevat esiin edistyksellisyys ja uudistusmielisyys ja konservatiivisuus. On syytä selkeästi todeta kuitenkin, että ajassamme vahvasti esillä oleva arvoliberalismi ja yhteiskunnallinen uudistaminen ja edistyksellisyys ovat eri asioita. Tuloksekas yhteiskunnan uudistaminen perustuu kestävään arvopohjaan.