KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Suomen nousu

Runsas viikko sitten oli ensimmäinen Suomea, Ruotsia ja Venäjää koskevan merkkivuoden 1809 tapahtuma Ruotsin valtiopäivillä. Olin mukana tässä tapahtumassa eduskunnan valtuuskunnassa. Se herätti mielessäni monia nykypäiväänkin liittyviä ajatuksia. On kulunut 200 vuotta siitä, kun Suomi ja Ruotsi erkaantuivat toisistaan 600-vuotisen valtioyhteyden jälkeen. Suomen Sodan jälkeen solmitussa Haminan rauhassa Suomi liitettiin Venäjään. Yhteys Ruotsiin kuitenkin säilyi hyvänä ja monissa asioissa Suomi ja Ruotsi ovat nykyisinkin hyvin lähellä toisiaan.

Erkaantuminen merkitsi merkittävää ja uuden kehityksen käynnistymistä molemmissa maissa. Jos ennen Haminan rauhan solmimista Venäjän keisari eli tsaari oli kutsunut koolle Porvoon valtiopäivät. Niissä vahvistettiin se, että Suomi sai pitää voimassa vuoden 1734 lain, joka oli hyvin toimiva, Ruotsista periytyvän hallintojärjestelmänsä ja luterilaisen uskonnon. Aleksanteri I vahvisti Porvoossa Suomen autonomisen aseman ja sanoi Suomen korotetun kansakuntien joukkoon. Suomen erityisasema suuriruhtinaskuntana mahdollisti kehityksen, joka loi pohjaa Suomen itsenäistymiselle vuonna 1917.

Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän ytimiin kuuluu käsite vapaa talonpoika, joka kuului myös keskeisenä asiana vuoden 1734 lakiin. Tämä laki ja sen perintö säilyi Suomessa jopa paremmin kuin Ruotsissa. Järjestelmä poikkesi melkoisesti muun Venäjän valtakunnan tilanteesta ja on merkittävää, tämä ei murrettu vaikeanakaan aikana sen runsaan sadan vuoden kuluessa, minkä Suomi kuului Venäjään. Tämän lain perintö näkyy hyvin vieläkin.

Tämän perinnön mukaisesti Suomessa on edelleenkin vahva lain kunnioitus verrattuna esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan maihin. Se tuli näkyviin sortovuosien aikaan, itsenäistymisen aikaan ja myöhemminkin. Mm. vuosin 1917 - 1937 ajan merkittävin parlamentaarikkomme Kyösti Kallio piti selkeänä periaatteena, että "maa on lailla rakennettava".  Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runossa "Maaherra" maaherra Wibelius vetoaa voimakkaasti Venäjän keisarin hyväksymään vuoden 1734 Ruotsin lakiin ja sanoo elämään jäänet sanat: "…vaan laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää".

Kun Suomi ja Ruotsi erkaantuivat, Suomen alue oli Ruotsin emämaahan verrattuna takamaa ja taloudellisesti selvästi heikommin kehittynyt. Suomen tie nykyiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi on merkittävä ja ainutlaatuinen saavutus kansainvälisestikin arvioituna.

Taloudellinen kehitys vahvistui kansallisen heräämisen myötä. Kuitenkin vielä viime sotien päätyttyä runsaat 60 vuotta sitten Suomen bruttokansantuote asukasta kohti oli vain noin puolet Ruotsin vastaavasta. Ruotsin talouskasvu oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä hyvin voimakas. Siitä huolimatta Suomi on saavuttanut Ruotsin jo vuosia sitten.

Me elämme juuri nyt kansainvälisen talouden laman aikaa. Yhteinen suuri huolen aihe ja toimenpiteiden ja päätösten ponnin on se, miten tästä noustaan ja miten eri kansakunnat nousevat. Joka tapauksessa taloudessa tapahtuu uusjakoa sekä kansainvälisesti, kansallisesti, toimialoittain ja alueittain. Onko meillä nyt riittävästi ja oikeita eväitä. Näitä mietiskelin myös tämän merkkivuoden virittämänä.

Viime sotien jälkeen Suomessa oli pula kaikesta. Oli samaan aikaa asutettava 500.000 kotinsa jättämään joutunutta evakkoa, oli asutettava vuosia sodassa olleet rintamamiehet, oli jälleenrakennettava monia hävitettyjä asioita, joitakin asioita oli sanamukaisesti luotava uudestaan. Suomen kansainvälinen asema oli epävarma ja poliittinen liikkumavara vähäinen. Näissä oloissa käynnistyi vahva taloudellinen nousu hyvinvointiyhteiskunnaksi. Mielestäni tuolloin oikeiden konkreettisten toimien lisäksi löytyi riittävästi henkistä lujuutta ja yhteistä vastuuta ponnistella sekä omien että yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nytkin tarvitaan sekä valtiovallan konkreettisia päätöksiä ja toimenpiteitä että yritysten, yhteisöjen ja yksilöiden vastuuta. Historia osoittaa, että vaikeistakin tilanteista voidaan nousta. Niin noustaan tästäkin taantumasta.