KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Aluehallinnon uudistus - historiallinen muutos

Viime viikolla eduskunnalle annettiin esitys aluehallinnon uudistuksesta. Asiaa esitellyt ministeri Kiviniemi luonnehti esitystä itsenäisen Suomen historian mittavimmaksi aluehallintouudistukseksi. Uudistuksen laajuutta kuvaa se, että toteuttaminen edellyttää noin 250 lain ja yli 1 200 säännöksen muuttamista. Uudistuksen piirissä on noin 6000 henkilöä ja sitä on valmisteltu varsin tiiviisti kuluneet kaksi vuotta. Ottaen huomioon sen, että aluehallinto on perinteisesti ollut alueellisten, hallinnonalakohtaisten ja poliittisten näkemyserojen kohde, uudistusta on pystytty viemään eteenpäin varsin rakentavassa hengessä.

Uudistuksen eduskuntakäsittelylle jää varsin vähän aikaa, koska tavoitteena on, että uudistus tulee voimaan jo ensi vuoden alussa. Mietinnön asiasta valmistelee hallintovaliokunta, jolle kahdeksan muuta valiokuntaa antaa lausuntonsa.

Uudistuksen perustavoitteen voi kuvata keskustalaisittain sanoilla: ihminen ja palvelut. Hallinto on asiakkaita varten eikä päinvastoin. Tavoitteena on saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti toimiva tehokas ja tuloksekas hallinto. 

Aluehallinto rakennetaan nyt kahden rooliltaan erilaisen viranomaisen aluehallintovirastojen (avi) sekä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ely) pohjalle. Samalla vahvistetaan maakuntien liittojen roolia. Aluehallintovirastoja tulee olemaan kuusi ja ne rakentuvat muutoin nykyisten läänien pohjalle, paitsi nykyinen Länsi-Suomen lääni jakautuu kahteen osaan. Vaikka uudistuksen valmistelun yhteydessä on puhuttu lääninhallitusten lakkauttamisesta, on syytä todeta, että niiden tehtävät eivät katoa ja perustellusti aluehallintovirastoja voisi nimittää myös lääninvirastoiksi.

Aluehallintovirastot hoitavat lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Ne vastaavat tehtävistä, jotka koskevat peruspalveluja, sisäistä turvallisuutta sekä erilaisia lupa- ja oikeusturva-asioita mukaan lukien ympäristöluvat ja työsuojelun valvontatehtävät.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastoja tulee olemaan 15 ja niiden tehtävien ydin on toimeenpano- ja kehittämistehtävissä. Ne vastaavat valtion aluehallinnon tasolla muun muassa yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistämisestä, koulutuksesta, osaamisesta ja kulttuurista, maahanmuutosta, maataloudesta ja maaseudun asioista, liikenneasioista sekä ympäristönsuojelusta ja alueiden käytöstä. Tämän keskuksen tulee toimia tiiviissä yhteistyössä maakuntien liittojen kanssa.

Tällaisen organisaatiokokonaisuuden toiminta on haasteellista. Onnistuakseen se edellyttää nykyistä kootumpaa, otteeltaan strategisempaa ja pitkäjänteisempää ohjausta sekä asianomaisten ministeriöiden nykyistä tiiviimpää ja suunnitelmallisempaa yhteistyötä.

Aluehallintoa uudistusesityksen mukaisesti koottaessa on otettava riittävästi huomioon eri hallinnonalojen ja tehtävien erityispiirteet sekä yhteydet muihin uusituksiin. Samalla asiakaspalvelun rakenteet ja toimintatavat uusiutuvat. Tavoitteena on, että asiakaspalvelussa päästään yhden luukun ajatteluun sekä uuden tekniikan, sähköisen asioinnin sekä yhteispalvelun käyttämiseen.

Näin suuren uudistuksen käyttöönottaminen on haasteellinen tehtävä. Monien yksityiskohtien keskellä tulee mieleeni lukioajalta rehtorimme kommentti: "Kyllä minä tiedän, että teillä pojat järkeä on, kunhan sen saisi vain juoksemaan". Samalla, kun on pidettävä kokonaisuus hallinnassa ja selkeänä, on pidettävä johtotähtenä, että toiminnalliset perustavoitteet toteutuvat, joista tärkeimpiä on kansalaisen ja asiakkaan näkökulman vahvistuminen.

Julkiset palvelut sekä hyvä, toimiva ja turvallinen hallinto ovat olleet merkittäviä Suomen menestystekijöitä. Uskon, että näin on tulevaisuudessakin.