KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Lapsiperheet ja kotipalvelu

Lapsiperheiden saama kotiapu on noussut viime aikoina aiheellisesti laajemman keskustelun kohteeksi. Noin 15 vuotta sitten lapsiperheet saivat vielä akuuttiin tarpeeseen kohtuullisen hyvin kotipalveluapua.  Tilanne muuttui nopeasti laman jälkeen.

Kasvava tarve vanhustenhuollossa muutti osaltaan painopistettä. Kotiavun vähentymiseen vaikutti myös kuntien oleellisesti huonontunut taloudellinen tilanne ja sen seurauksena tehty kotiavun resurssien vähentäminen. Samoihin aikoihin uudistettiin päivähoitojärjestelmää, jolloin kunnalliseen päivähoitoon tuli subjektiivinen oikeus riippumatta siitä tarvitseeko lapsi päivähoitoa vai ei. Kunnallinen päivähoitopaikka on osoitettava, vaikka vanhemmat tai jompikumpi heistä olisi kotona. Päivähoidon saamisen perusteena ei siten ole tarve vaan oikeus.

Kaikki nämä vaikuttivat siihen, että lapsiperheille kohdistettu kotipalvelu väheni murto-osaan aikaisemmasta. Kuitenkaan tarve kotipalveluapuun ei ole vähentynyt vaan monista syistä kasvanut. Nyt on havahduttu laajemminkin huomaamaan, että tämän väheneminen on oleellisesti vaikeuttanut lapsiperheiden hyvinvointia ja aiheuttanut monia ongelmia..

Juuri valmistuneissa lääninhallitusten peruspalveluiden arviointiraporteissa on mm. tämä asia nostettu selkeästi esille. Tavallisen lapsiperheen on miltei mahdotonta saada kotipalveluapua muuten kuin aivan erityisessä tilanteessa. Tämä on johtanut joissakin tapauksissa siihen, että kun apua ei ole tullut ajoissa, avun tarve onkin kasvanut monikertaiseksi ja pitkäaikaiseksi.

Oikeaan aikaan annettu konkreettinen kotipalveluapu on hyvin vaikuttavaa. Se säästää monilta asioiden kärjistymisiltä. Usein jo tieto siitä, että apua voi akuutissa tilanteessa tarvittaessa saada, luo turvallisuuden tunteen ja auttaa selviytymään arjessa eteenpäin.

Ei ole lainkaan oikeasuhtaista, että on vain ilmoitusasia, että halutessaan saa pysyvän kunnallisen päivähoitopaikan, vaikka ei olisi tarvettakaan. Toisaalta, vaikka perheessä olisi kriittinen tilanne ja tarvittaisiin muutamaksi päiväksi kodinhoitaja avuksi, voidaan perheelle todeta, että meillä ei ole osoittaa apua, yrittäkää turvautua sukulaisten ja tuttavien apuun. Kotipalveluun käytettävät resurssit ovat tällä hetkellä hyvin epäsuhteiset tarpeeseen nähden.

Varhainen puuttuminen on tuloksekkainta ja se on todettu monessa yhteydessä. Se toimii myös parhaiten lapsiperheiden kohdalla. Pääasiassa tarvittava kotipalveluapu liittyy varsin arkisiin ja jokapäiväisiin asioihin. Kun tämä apu on kohdallaan, säästytään myös monesti erityiseltä avulta.

Monissa kunnissa on lisätty perhetyöntekijöiden määrää, jotka tukevat monin tavoin myös perheiden henkistä jaksamista. Luulen kuitenkin, että akuutein tarve on konkreettisissa arkisissa asioissa, esim. toisen vanhemman sairastuessa tai lasten sairastuessa.

On alueita maassamme, joissa kotiapua alkaa saada vasta, kun aletaan lähestyä lastensuojelun tarvetta. Asia ei ole enää mitenkään oikeassa suhteessa. Kotipalvelun osalta on käynyt tällöin niin, että on säästetty kustannuksista piittaamatta. 

Nyt tarvitaan sekä valtiovallan että kuntien toimenpiteitä. Riittävä, oikein kohdistettu ja oikea-aikainen kotipalvelun tuki vaikuttaa mielestäni niin merkittävästi perheiden hyvinvointiin, että se vaikuttaa vähentävästi myös erityispalvelujen tarpeeseen.

Pääministeri Matti Vanhanen otti runsas viikko sitten esiin kainuulaisten aloitteen siitä, että jokaisen lapsen syntymän yhteydessä taattaisiin viikon ajaksi kunnallinen kotipalvelu. Hän piti tätä aloitetta erinomaisena ja hyvin toteuttamiskelpoisena. Tämä aloite on varsin kannatettava ja on sekä välittömästi että välillisesti vaikuttava. Liian monessa kunnassa on juuri nyt se tilanne, että kotiavun saaminen lapsen syntymän yhteydessä edes pariksi päiväksi on hyvin vaikeaa eikä lähellekään aina onnistu.

Lapsiperheiden kotipalvelun vahvistaminen vaati nyt sekä valtion että kuntien toimenpiteitä. Ne toimenpiteet evät luonnollisestikaan tarkoita vanhusten palvelujen karsimista vaan päinvastoin. Näillä toimenpiteillä vahvistetaan yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta keskeistä pilaria - lapsiperheiden hyvinvointia.