PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Veteraanipäivä

Tänään on vietetty kansallista veteraanipäivää, joka on Lapin sodan päättymispäivä.Siitä tulee nyt kuluneeksi nyt 63 vuotta.

Muistin perjantai-iltana, että sunnuntaina on veteraanipäivä ja suuntasin kävelylenkin Kaivopuistoon. Poikkesin pitkästä aikaa katsomassa itsenäisyyden kuusta, joka on kasvatettu vuoden 1917 siemenestä. Se on nyt suuri tukkipuun kokoinen ja vaikutti hyväkuntoiselta. Tämän puun siemenestä kasvatettuja puita on eri puolilla maata. Puun juurella on muistomerkki, jossa on teksti ”Muistoksi päivälle 6/12 1917, jolloin eduskunta mursi kansaltaan orjan ikeen virittäen sille vapauden soihdun”. Tuolloinen päätös oli vahva ja merkittävä, mutta on vaatinut sen jälkeen merkittäviä uhrauksia. Suotta emme vietä veteraanipäivää.

Kaksi viikkoa sitten olimme puhemiesneuvostona vastaanottamassa eduskunnassa vieraillutta Puolan presidentti Kaczynskia. Hän totesi puheenvuorossaan mm., että hän on ihaillut aina Suomeen liittyen kahta asiaa. Toinen on se, miten Suomi puolusti maataan viime sotien aikana ja toinen Suomen korkea osaaminen ja talouden voimakas kasvu.  Juuri näissä asioissahan veteraanisukupolven osuus on ollut ratkaisevan tärkeä.

Olin aamulla Tyrnävän kirkossa jumalanpalveluksessa. Vaikka monta kertaa olen ollut laskemassa seppelettä sankarihaudalla, kannoin nyt ensimmäistä kertaa reserviläisten puolesta Suomen lippua mennessämme kulkueena kirkosta sankarihaudalle. Koin sen hyvin vaikuttavana.

Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän yhteinen veteraanijuhla oli nyt Limingassa. Juhla oli vaikuttava. Merkittävää oli havaita, että muutamassa vuodessa veteraanien joukko on harventunut vähiin. Yhteinen tehtävämme on huolehtia siitä, että veteraanien toimeentulo, kuntoutus ja hyvinvointi kokonaisuudessaan on hyvin turvattu. Sen he ovat ansainneet