PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Kaisankodissa

Torstaina oli Kaisankodin 70-vuotisjuhla. Espoon Pakankylässä lähellä Bodomin järveä sijaitseva Kaisankoti on nykyään hyvin hoidettu monipuolinen hyvinvointi- ja kuntoutuspalveluja tarjoava kartanokylpylä.  

Kaisankoti syntyi, kun presidentinrouva Kaisa Kallio täytti 60 vuotta vuonna 1938 ja tämän vuoksi suoritettiin kansalaislahjakeräys, joka tuotti silloista rahaa 375.000 markkaa. Kaisa Kallio halusi lahjallaan perustaa lepokodin. Näin sai alkunsa Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, jonka toimintaperiaatteet hän itse määritteli. Säädekirjan mukaan säätiön tarkoituksena on mm: "perheenemännän tehtävissä tai muussa työelämässä rasittuneille sekä iän että elämän mukanaan tuomissa vaikeuksissa oleville henkilöille tilaisuus lomailuun, vaihteluun ja virkistykseen sekä auttaa tällaisia henkilöitä keräämään niin ruumiillisia kuin henkisiä voimavaroja ja saavuttamaan mielentasapainon ja sielunrauhaa. Laitosta on hoidettava evankelis-luterilaisen uskon hengessä." Kaisa Kallion ajatukset näkyvät Kaisankodin toiminnassa selvästi tänäänkin.

Kaisa Kallion elämässä näkyi toisista välittäminen, huolehtiminen ja vastuu. Muistan, kun vähän yli 10 -vuotiaana poikana luin naapurissani emännän syntymäpäivälahjaksi saamaa kirjaa "Maan äitejä". Ajattelin, että näistä kuvatuista henkilöistä tämä sopii parhaiten juuri Kaisa Kallioon. Tämä asia nousi mieleeni, kun tehtäväni oli toimia seminaarin puheenjohtajana.

Kaisankoti on ollut vuodesta 1958 saakka Backbyn kartanossa, kun kartanon päärakennus ja ympäröivä puisto tulivat säätiön omistukseen. 

Kaisankodin juhlaseminaarin aiheena oli ajankohtaisesti "Työssä jaksaminen".  Juhlapuheen piti pääjohtaja Pekka Puska ja asiantuntijapuheenvuoron työlääketieteen erikoislääkäri Vuokko Hupli. Mielenkiintoista oli myös kuulla kartanon tyttären Thelma von Freymannin puheenvuoro. Hän oli asunut kartanossa vuoteen 1944 saakka ja sen jälkeen Saksassa.

Seminaarin vaikuttavinta ja koskettavinta oli kuulla Kaisa Kallion pojan tyttären Mari-Liisa Kallion lukevan otteita Kyösti ja Kaisa Kallion laajasta kirjeenvaihdosta otsikolla "Mistä Kaisa Kallio sai eväitä työssä jaksamiseen 100 vuotta sitten". He kirjoittivat paljon vuosien 1904 ja 1937 välisenä aikana, jolloin Kyösti Kallio oli merkittävien valtiollisten tehtäviensä vuoksi pääosan ajasta Helsingissä. Näiltä vuosilta kirjoitettuja sivuja on yli 10.000.

Työssä ja elämässä jaksaminen on tällä hetkellä entistä ajankohtaisempi asia. On hyvä, että Kaisa Kallion ajatukset elävät.