PUHEET
.............................................................................................................................................................

Tälle sivulle on koottu Tapanin muualla kuin eduskunnassa pitämiä puheita.
Eduskuntapuheisiin voit tutustua Tapanin Eduskuntasivuilla »

Kyösti Kallio - aikansa merkittävin parlamentaarikko

Huomenna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomen eduskunta kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa Helsingin palokunnantalolle. Uusien edustajien joukossa oli 34 -vuotias nivalalainen maanviljelijä Kyösti Kallio. Hänellä oli monista muista edustajista poiketen jo kokemusta säätyvaltiopäiviltä, jossa hän oli talonpoikaissäädyn edustajana vuosina 1904 - 1906.  Hän oli herättänyt arvostusta ahkeruudellaan ja perustelluilla näkemyksillään.

Kyösti Kallio tunnetaan ennen muuta talvisodan presidenttinä, jonka merkitys kansan eheyttäjänä oli suuri. Vähemmän muistettua on, että hän oli ennen sitä yhtäjaksoisesti 30 vuotta kansanedustajana. Kuten hän itse sanoi jäähyväissanoissaan eduskunnalle joulukuussa 1940: " jossa tehtävässä olen parhaat miehuusvuoteni kuluttanut" Vuodesta 1917 lähtien vuoteen 1937 saakka, jolloin hänestä tuli tasavallan presidentti, hän oli joko ministeri, eduskunnan puhemies tai maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Hänet valittiin puhemieheksi 16 kertaa, jota määrää kukaan ei ole ylittänyt. Tosin kausi oli joskus lyhyt ministerin tehtävän tai eduskunnan hajottamisen vuoksi. Ministerinä hän oli kymmenen kertaa, joista neljä kertaa pääministerinä. Liiottelematta voi sanoa, että hän oli ns. ensimmäisen tasavallan merkittävin ja vaikutusvaltaisin parlamentaarikkomme.

Puhemiehenä hän piti lujasti kiinni parlamentin arvovallasta sekä eduskunnan ulkopuolella että talon sisällä. Hän piti myös edustajat "hyvässä kurissa" ja velvoitti heidät ahkeraan työhön, jossa näytti itse esimerkkiä. Kyösti Kallio oli luonteensa, kokemuksensa ja kutsumuksena perusteella päätöksentekijä ja lainsäätäjä. Hänellä oli taito muotoilla ehdotuksia, lausumia ja kompromisseja sekä taito hahmottaa oleelliset konkreettiset asiat. Esimerkiksi, kun eduskunta hyväksyi senaatin itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917, päätöslauselmaehdotuksen muotoili Kyösti Kallio.

Kyösti Kalliosta voi sanoa, että hän oli sydänjuuriaan myöten parlamentaarikko, demokraatti ja kansanvallan kannattaja. Hän oli myös laillisuusmies, joka korosti kaikissa tilanteissa lain noudattamisen tärkeyttä. Hän torjui selkeästi äärivasemmiston kumouksellisen toiminnan ja oikeistoradikalismin otteet. "Maa on lailla rakennettava", oli yksi hänen periaatteistaan.

Nämä periaatteet näkyivät jo varhaisessa vaiheessa. Säätyvaltiopäivillä hän oli innokkaimpia eduskuntauudistuksen kannattajia. "Kun laki on sellainen, että kansa itse voi tuntea sen omakseen oikeuttavana, silloin se pitää sen myöskin velvoittavana",  hän totesi toukokuussa 1906 käsiteltäessä uutta vaalilakia.

Hänessä ja hänen toiminnassaan tulee näkyviin vuosisatainen käsite, joka on vaikuttanut kulmakiven lailla suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän syntyyn. Se on "vapaa talonpoika". Kun puhutaan siitä, että vapaat miehet, itsenäiset talonpojat kokoontuivat vuosisatoja sitten käräjäkiville ja myöhemmin kirkonmäelle keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista kenenkään käskemättä, ollaan suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän, erityisesti kunnallisen järjestelmämme juurilla. Tässä perinteessä meillä on ero verrattuna moniin Keski-Euroopan maihin. 

Kyösti Kallio näki keskeiseksi tehtäväkseen kansan eheyttämisen. Hän korosti, että yhteiskuntaa on rakennettava niin, että jokainen voi tuntea tämän maan isänmaakseen. Tämän mukaisesti hän myös toimi ja siinä hänen merkityksensä oli suuri.

Kun talvisota päättyi, presidentti Kyösti Kallio puhui radiossa ja sanoi mm.: "Mutta meillä on nyt mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuuttamme, sillä Suomen kansa on säilynyt, valtiokoneistomme on koskematon ja suomalainen kansallistunto ja kunnia ovat jäljellä kirkastuneina ja entistä määrätietoisempina tulevista tehtävistään".  Parlamentaarinen järjestelmämme oli säilynyt ja toimi sodan aikanakin.

Parlamentaarinen järjestelmämme toimi myös jatkosodan aikana ja sen jälkeen kylmän sodan aikana. Pysähdyin miettimään tätä asiaa pari viikkoa sitten, kun olin Berliinissä sisäasioista vastaavien valiokuntien puheenjohtajien EU-kokouksessa. Kokous oli vanhassa valtiopäivätalossa, joka tuhopoltettiin vuonna 1933 Hitlerin tultua valtaan. Liittoutuneiden joukot valtasivat Berliinin toukokuussa 1945, jolloin venäläiset nostivat talon katolle Neuvostoliiton lipun. Vasta vuodesta 1999 yhdistyneen Saksan liittopäivät ovat kokoontuneet täällä.

Maaliskuussa 1945, kun Keski-Euroopassa vielä sodittiin, Suomessa oli jo normaalit eduskuntavaalit ja parlamentarismi toimi täysipainoisesti valvontakomissiosta ym. huolimatta. Valtiokoneistomme oli kestänyt näidenkin raskaiden sodan ja sen jälkivaiheiden yli.

Perustuslakimme 2. pykälässä sanotaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Tämän merkittävän pilarin pystyttämisessä ja sen perustan vahvistamisessa Kyösti Kalliolla oli keskeinen rooli ja sen vaikutus tuntuu vieläkin. Tästä olemme hänelle hyvin kiitollisia. Kiitollisin ajatuksin laskemme eduskunnan seppeleen hänen haudalleen. Hänen esimerkkinsä velvoittaa myös meitä tämän päivän vastuunkantajia toimimaan isänmaamme ja kansamme parhaaksi.

**************************
Tapani Tölli