PUHEET
.............................................................................................................................................................

Tälle sivulle on koottu Tapanin muualla kuin eduskunnassa pitämiä puheita.
Eduskuntapuheisiin voit tutustua Tapanin Eduskuntasivuilla »

Veteraanipäivän puhe

Kunnioitettavat veteraanit ja kotirintamalla vastuuta kantaneet!

Hyvät juhlavieraat!


Keväällä 1944, 60 vuotta sitten olitte te silloiset nuoret miehet, jopa pojat, rintamalla. Tilanne siellä oli sillä kertaa kohtuullisen rauhallinen. Talvella oli koettu rajut pommitukset, kun käsillä olivat olleet rauhantunnustelut. Rauhallinen tilanne oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä. Myrsky puhkesi kesäkuun 9 päivä venäläisten suurhyökkäyksen alettua. Huolimatta perääntymisestä sekä vaikeasta ja välillä kriittisestäkin tilanteesta rintama kokonaisuutena kuitenkin kesti. Saatiin monia merkittäviä torjuntavoittoja mm. Ihantalassa, joka oli pohjoismaiden historian suurin yksittäinen taistelu.

En aio tässä yhteydessä kuitenkaan käsitellä yksittäisiä taistelutilanteita. Muutamalla sanalla koskettelen sitä, mikä oli sodan merkitys ja mitkä ovat mahdollisia eväitämme tulevaisuuteen. Näissä asioissa lainaan eräittä entisiä presidenttejämme.

On varsinkin menneinä vuosian keskustelu siitä, olisiko sota turha ja olisiko se voitu välttää ja saada parempi tulos suostumalla Neuvostoliiton esittämiin vaatimuksiin.

Minulla oli tilaisuus keskustella joitakin viikkoja siiten virolaisen merkittävän diplomaatin kanssa. Keskustelu sivusi pitkään kansojemme kohtaloita. Hän totesi, että he suostuivat vuonna 1939 kaikkeen ja halusivat merkittävillä myönnytyksillä saavuttaa kansalla parasta. Sitten hän sanoi, että te ette suostuneet kaikkeen vaan panitte vastaa. Hän totesi heidän menetyksensä olleen meitä suuremmat, vaikka sodissamme kaatui yli 90.000 ja haavoittui 300.000 ja näistä tuli pysyvästi invalideja yli 50.000.

Suomi pelasti itsenäisyytensä ja vapautensa.  Historiantutkimus on selvästi osoittanut tämän viime vuosina selvästi vahvistanut.

Yrjö Jylhä kuvaa runossaan vaienneet voittajat, jonka hän omisti sodassa kaatuneille urheilijoille:

Te ette turhaan taistelleet,
te ette turhaan kaatuneet,
te saitte suurimman voiton.
Te voititte veljen veljelleen,
te löysitte kansan eksyneen
te airuet aamunkoiton.

Stalinin elämäkerran kirjoittaja E Radzinski totesi haastattelussaan, kun häneltä kysyttiin viime sodistamme. "Ei Suomi taistellut vapaudestaan vaan elämästään". Minusta tuntuu, hyvät veteraanit, että te tiesitte ja tunsitte tämän.

Kun talvisota päättyi, presidentti Kyösti Kallio puhui radiossa. Hän totesi mm.: "Ja meillä on mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutemme, sillä Suomen kansa on säilynyt, valtiokoneistomme on koskematon ja suomalainen kansallistunto ja kunnia ovat  jäljellä kirkastuneina ja entistä määrätietoisempana tulevista tehtävistään."

Meidän maailman demokraattisimpiin kuuluva yhteiskuntajärjestelmämme säilyi ja on säilynyt toimivana. Tässä on meille nuoremmille keskeinen vaalimisen kohta.


Erityisesti talvisodassa Suomen kansa osoitti suuren yksimielisyytensä ja kestävyytensä. Tässä meille on paljon opittavaa ja muistettavaa. Suomen marsalkka Mannerheim totesi muistelmiensa lopussa. "Se opetus, minkä ennen kaikkea tahtoisin painaa tulevan sukupolven tietoisuuteen on tämä: Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka ja sisäiset riidat aukaisevat ovat ulkoa tulevalle tungettelijalle… Jos me pysymme uskollisina itsellemme ja kaikissa kohtalon vaiheissa yksimielisesti ja järkkymättä pidämme kiinni niistä arvoista, jotka ovat olleet tähän päivään asti Suomen vapauden perustuksena, - isiltä peritystä uskosta, isänmaanrakkaudesta, päättäväisestä ja uhrivalmiista puolustustahdosta -, niin Suomen kansa voi lujasti katsoa tulevaisuuteen."


Millaisena säilyy kansamme ja yhteiskuntamme voimakkaasti globalisoituvassa maailmassa ja arvojen myllerryksessä. Omat arvomme ovat tässä tilanteessa erityisen tärkeitä. Kun vanha J.K. Paasikivi jätti presidentin tehtävät, käsitteli hän tätä asiaa viimeisessä puheessaan hyvin ajankohtaisella tavalla. Hän sanoi: "Miten ulkonaiset olot ja maailman tapaukset kohtaloihin vaikuttavatkaan, kansan ja varsinkin pienen kansan tulevaisuus riippuu viime kädessä sen siveellisestä ja henkisestä voimasta, sen uskollisuudesta itseänsä, omia ihanteitaan, omia kansallisen elämänsä perusarvoja kohtaa. Ilman näitä henkisiä voimia kansa ei voi pysyä pystyssä. Luotan siihen, että Suomen kansassa on näitä siveellisiä voimia."

Urho Kekkonen puhui samassa tilaisuudessa kuin Paasikivi. Hän totesi mm.: "Sille lujalle perustalle uutta uskollisesti rakentaen, minkä menneet sukupolvet ovat pystyttäneet, voimme luoda rakkaasta isänmaastamme meille kaikille yhteisen kodin, jossa kaukaisemmankin korven asukas tuntee olevansa täysiarvoinen kansalainen ja tasa-arvoinen toisten rinnalla Tämä on saavutettavissa, kun toimiamme ohjaa horjumaton isänmaanrakkaus ja oikeamielisyys ja kun yhteisvastuun tunto pitää mielemme alttiina niitä lähimmäisiämme kohtaan, jotka elävät varjon puolella".

Tässä on meille nuoremmille sukupolville ja tulevillekin sukupolville eväitä.


Hyvät veteraanit!

Teillä jokaisella on paljon muistoja sodasta ja sen seurauksista, muistoja sodan jälkeisestä vahvan jälleenrakennuksen ajasta. Me nuoremmat tiedämme, että helppo niistä ei ole aina kertoa. Helpompi on ollut varmaan kertoa niistä vaikkapa lastenlapsille ja vielä nuoremmille kuin meille veteraanisukupolven lapsille.

Tiedän, että on myös muistoja ja kokemuksia, joista ei ole pystynyt kertomaan. Ne ovat kokemuksiaan sellaisia, että ne menevät inhimillisen kestokyvyn rajoille. Ne kokemuksen kuitenkin seuraavat mukana.

Olette varmaan miettinee, miksi juuri meidän ikäluokan tehtäväksi tuli pelastaa Suomi, miksi juuri meidän piti kärsiä. Siihen ei ole ihmiselle vastausta olemassa. Olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet elää kohta 60 vuotta rauhan aikaa.

Toivon, että Te veteraanit jaksatte kertoa nuoremmille kokemuksistanne. Teidän vastuunkantonne ja sen muisto älköön koskaan häipykö kansamme mielistä. Teidän ei enää tarvitse olla etulinjassa, mutta teidän paikkanne on eturivissä, kunniapaikalla


Hyvät juhlavieraat!

Suomi tahtoi elää ja tälle tahtomiselle Jumala antoi siunauksensa.