PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Vanhoja kestäviä ajatuksia

Viime päivinä ovat monestakin syytä tulleet mieleeni presidentti Paasikiven viimeisen puheen testamentin luonteiset sanat: "Miten ulkonaiset olot ja maailman tapaukset kohtaloihin vaikuttavatkaan, kansan ja varsinkin pienen kansan tulevaisuus riippuu viime kädessä sen siveellisestä ja henkisestä voimasta, sen uskollisuudesta itseänsä, omia ihanteitaan, omia kansallisen elämänsä perusarvoja kohtaa. Ilman näitä henkisiä voimia kansa ei voi pysyä pystyssä. Luotan siihen, että Suomen kansassa on näitä siveellisiä voimia." 

Hän sanoi näin luopuessaan presidentin tehtävistä maaliskuussa 1956 puhuessaan eduskunnassa.  Hyvin ajankohtaisesti sanottu ja sanoma koskettaa kaikkia, niin yksittäisiä kansalaisia kuin eri toimijoitakin, niin myös päättäjiä kuin mediaakin.  Pelkästään hyväkään taloudellinen, tekninen ja sivistyksellinen kehitys ei riitä vaan pitää säilyttää se perusta, josta Paasikivi puhui.

Tässä asiassa meillä on oma vastuu myös jokaisella kansanedustajalla. Kuten eduskunnan puhemies Kyösti Kallio totesi 1933 puhuessaan eduskunnan arvovallasta: "Vakaumukseni on, että edustajat yksilöinä ja eduskunta kokonaisuudessaan voi parhaiten täyttää tehtävänsä, kun kukin kohdaltansa pyrkii asiallisuuteen eikä hairahdu pikkumaisiin mielenilmaisuihin, jotka lainsäätäjälle eivät kuulu. Meidän velvollisuutemme on pitää yllä eduskunnan arvoa ja työtehoa."

Eduskunnassa on parasta aikaa käsittelyssä isoja, kauaskantoisia ja laajalle vaikuttavia asioita. Sen mukaisesti niitä myös käsitellään. Toivottavasti se näkyy myös oikeasuhtaisesti julkisuudessa.