PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Liikkeellä

Maanantaina olin Tampereella Keskustan ryhmäkokouksessa. Kokous oli hyvähenkinen ja rakentava. Luja keskustelu käytiin luonnollisesti vm:n budjettiesityksestä. Yhteinen näkemys oli siitä, että verokevennysten painopistettä tulisi muuttaa pieni- ja keskituloisten suuntaan. Näin tapahtuikin keskiviikon budjettiriihessä.  Ryhmän kanta oli myös selvä alkoholiveron korottamisesta, mutta sen käsittelyn hallitus päätti lykätä vuodenvaihteeseen. Pidän tätä lykkäämistä vahingollisena.

Maanantai-iltana jalkauduimme Tampereelle ja ympäristökuntiin. Olin mukana Kangasalalla, jossa ostoskeskuksessa tapasimme ihmisiä ja saimme palautetta ja näkemyksistä monista ajankohtaisista asioista.

Tiistain ja keskiviikon oli Turussa valtiovarainministeriön järjestämillä valtakunnallisilla alue- ja paikallishallintopäivillä. Paikalla oli noin 250 kunnallis- ja valtionhallinnon sekä tutkijoiden edustajaa. Mm. maamme kaikki maaherrat olivat paikalla.

Hallinto- ja palvelurakenne on suuren muutoksen keskelle niin, että voidaan puhua historiallisesta muutoksesta. On tärkeä, että uudistuksen perustavoitteet säilyvät selkeinä ja että muutos pystytään hyvin johtamaan ja kokonaisuus pysyy hyvin hallinnassa. Mielestäni suuren uudistuksen kaksi tärkeintä sanaa ovat ihminen ja palvelut. Palvelut ja hallinto ovat ihmistä varten eikä uudistuksia tehdä uudistuksen vuoksi vaan siksi, että ihmisten tarvitsemat palvelut tulisivat entistä paremmin hoidetuiksi. Suomessa hyvät julkiset palvelut ja hyvä hallinto ovat hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen tekijä ja sitä niiden on oltava tulevaisuudessakin.

Minulta oli pyydetty päiville alustus aiheesta ”Hallinnon uudistukset eduskunnan silmin”.  Mm. näitä asioita korostin alustuksessanikin.

Päivät olivat Turun konservatorion salissa, joka on oikeastaan entisellä Wärtsilän telakka-alueella. Kävelin tauolla ja myös illalla Aurajoen rantaa museolaiva Sigynin ja Suomen Joutsenen ohitse. Muistelin myös aikaa, kun oli nuorena lukiolaispoikana kesän 1970 Wärtsilän telakalla kesätöissä. Paljon alue on siitä ajasta muuttunut, mutta oli myös tuttuja rakennuksia. Se kesä oli mieleen jäävä ja opettava kokemus sekä työstä, työympäristöstä ja olosuhteista. Koulupojan palkaksi palkka oli mielestäni hyvä. Eristin koko kesän laivan putkia vuorivillalla alkaen valtavasta pakoputkesta pieniin lämpöputkiin. Kokemukset erilaisista töistä ovat myöhemmin elämässä arvokkaita.