PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Parlamentista

Oli mukava tulla monivaiheisen eduskuntaviikon jälkeen taas kotiin. Täällä on onneksi vähän enemmän talvi kuin Helsingissä.

Illalla ennen kotiin tuloa olin Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piiritoimikunnan kokouksessa. Kokous on osaltaan hyvä tilaisuus kansanedustajalle saada kuva oman maakunnan tilanteesta.

Otimme eilen poliisiasiain neuvottelukunnassa selkeästi kantaa poliisien toimintaresurssien turvaamiseksi. Toimintaympäristö on nopeasti muuttunut.  Järjestäytynyt rikollisuus, talousrikollisuus ja kansainvälinen vaikutus näkyvät. Samanaikaisesti tulee turvata poliisien paikalliset ja alueelliset resurssit. Jos määrärahaa ei saada riittävästi, sisäinen turvallisuus konkreettisesti vaarantuu.  Esimerkiksi tämän vuoden osalta lisämäärärahan tarve on arvioiden mukaan ainakin 6 milj. euroa. Jos lisärahoitusta ei saada, voi sanoa, että säästämisen kustannukset tulevat saatuja säästöjä suuremmaksi.

Perustuslakivaliokunnassa saimme valmiiksi periaatteellisesti merkittävän lausunnon tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta. Se koskee säännöstä tukioikeuden siirtymisestä maatalousmaata vuokranneelle vuokranantajalle sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole päästy sopimukseen tukioikeuden siirrosta takaisin vuokranantajalle ja vuokranantaja ei saa tukioikeutta kansallisesta varannosta. Lakiesityksessä esitetään tämän säännöksen kumoamista EU:n komission kannan mukaisesti. Tästä huolimatta perustuslakivaliokunta pysyi selkeästi aikaisemmassa, vuonna 2005 ottamassaan kannanottolinjauksessa.

Keskustelu eduskunnan asemasta ja toiminnasta on jatkunut julkisuudessa edelleen. On hämmästyttävä, miten vähällä perehtymisellä otetaan voimakkaita arvostelevia kannanottoja parlamentin toiminnasta. On kuitenkin kiistaton tosiasia, että Suomen eduskunta lainsäädäntöelimenä ja parlamentarismi kokonaisuutena toimii EU –maiden joukossa arvioituna erinomaisesti. Varmasti sisäisessä hallinnossa tms. on kehittämistä, niin kuin aina on, mutta keskustelu ei ole enää oikeasuhteista. Viimeisten kuukausien aikana on ollut monia asioita, joilla koetellaan eduskunnan ja parlamentarismin arvovaltaa.

On välttämätöntä sinänsä, että kansanedustajien toiminta on kaikin puolin julkista arvostelua kestävää. Viime kuukausina asioiden käsittelytapa julkisuudessa kohdistuu kuitenkin myös parlamentarismin peruspilareihin. Kun 1930 –luvulla hyökättiin kovasti parlamentaarista järjestelmää vastaan, eduskunnan silloinen puhemies Kyösti Kallio puolusti lujasti kaikissa tilanteissa parlamentin valtaa ja arvovaltaa. Hän oli itse keskeisimpiin kuuluvana vaikuttajan kokenut sen, miten ratkaiseva oli eduskunnan rooli Suomen itsenäistymisessä, perustuslain syntymisessä ja kansalaisten elämisen tason kohentajana. Vuoden 1933 valtiopäivien päättäjäisissä hän kehotti arvostelijoita itsehillintään ja totesi mm. ”Vakaumukseni on, että edustajat yksilöinä ja eduskunta kokonaisuudessaan voi parhaiten täyttää tehtävänsä, kun kukin kohdaltansa pyrkii asiallisuuteen eikä hairahdu pikkumaisiin mielenilmaisuihin, jotka lainsäätäjälle eivät kuulu. Meidän velvollisuutemme on koettaa pitää yllä eduskunnan arvoa ja työtehoa. Uskonkin monen, joka tuntematta lähemmin eduskuntatyötä aikaisemmin, on mahdollisesti ennen moittien sitä arvostellut, tulleen itse varsinkin viime aikoina huomaamaan, ettei tämä talo ole laiskain linna, vaan että täällä työskentelee vakava työn ja toiminnan tärkeä elin.” Ajankohtaisesti sanottu.