PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Viikon varrelta

Maanantaina olivat Oulussa perinteiset Pohjois-Pohjanmaan liiton järjestämät maakuntapäivät. Nämä päivät ovat perinteisesti koonneet paikalle runsaasti kunnallisväkeä. Niin nytkin. Päivillä on kuultu painavia alustuksia tärkeistä ajankohtaisista asioista. Aiheet liittyivät ajankohtaiseen taloudelliseen kehitykseen, kuntien toimintaan, ikääntymiseen, lasten pahoinvointiin ja koulutukseen.

Maanantain alustuksista jäi erityisesti mieleen professori Matti Rimpelän vahva esitys lasten pahoinvoinnista ja sen korjaamisesta. Vanhemmuuden merkitys, aikuisten vastuu, kasvatuksen "ulkoistamisen" vakavat haitat, varhainen puuttuminen nousivat hänen esityksessään esille. Hän totesi hyvin perustellusti, että meillä on katoamassa hyvinvointitalouden osaaminen. Mm. resurssien kohdentamisessa painopiste on liiaksi oireiden hoitamisessa eikä ennalta ehkäisevässä toiminnassa. Nyt perheet tarvitsevat tukea kyetäkseen hoitamaan vastuullisesti tehtävänsä.

Tiistaina oli täysitunnon jälkeen poliisiasian neuvottelukunnan järjestämä seminaari lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Aihe oli vielä ajankohtaisempi kuin osasimme keväällä ajatella, kun päätimme seminaarin aiheesta. Seminaari oli kutsuseminaari ja mukaa ilmoittautui noin 80 vaikuttajaa julkihallinnosta ja yhdistyksistä. Luennoitsijoina olivat mm. opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, rikosylikomisario Kari Tolvanen, vastaava ylilääkäri Pentti Kallio, ja johtajapsykiatri Kari Pylkkänen.

Seminaarin anti oli hyvä. Puheenvuoroissa korostui eri toimijoiden välinen yhteistyö ja sen ratkaiseva merkitys, varhainen puuttuminen tilanteeseen, yhteinen ja kunkin toimijan vastuu. Seminaarista lähetettiin tiedote, jossa totesin neuvottelukunnan puheenjohtajana, että viranomaisten välisen tiedonkulun esteet on poistettava. Niinpä jokaisen viranomaisen on syytä tarkastaa osaltaan, onko yhteistyöntiivistämiselle todellisia esteitä. Jos puutteita löytyy, niin niitä koskevat lainmuutokset on käynnistettävä pikimmiten. Totesin myös, että viranomaisten on keskityttävä korjaavien toimenpiteiden sijaan yhä enemmän ennalta ehkäisyyn, siitäkin huolimatta että sen vaikuttavuuden mittaaminen on erittäin vaikeaa.  Jokainen huostaan otettu, koulukotiin sijoitettu, huumehoitoon ohjattu, nuorisovankilaan tuomittu tai läheisväkivaltaa kokenut lapsi on liikaa. Korjaavat toimenpiteet eivät poista kärsimystä. Lisäksi ne maksavat yhteiskunnalle.  Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan torjua ennakkoon vain hyvällä yhteistyöllä. Kun poliisia tarvitaan paikalle, ollaan jo myöhässä.

Keskiviikkona olin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin ja valiokuntaneuvos Helanderin kanssa Brysselissä neuvottelemassa uudesta avoimuusasetuksesta, joka tarkoittaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi. Asiaa olivat ottaneet kantaa eduskunnan suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, hallintovaliokunta ja lakivaliokunta. Esitetty muutos merkitsi heikennystä nykyiseen tilanteeseen. Tähän halusimme vaikuttaa Tapaamisissamme tuli jälleen selvästi esille jäsenmaiden merkittävät kulttuurierot, joka heijastuu näihinkin asioihin.

Viikon aikana on luonnollisesti keskusteltu vielä kunnallisvaalien tuloksesta. Omassa keskuudessamme analyysi on vielä kesken ja johtopäätösten on teko vielä tekemättä. Nyt on aatteen, arvojen ja toiminnan kirkastamisen aika.