PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Koulun juhla

Olin viime sunnuntaina lapsuuteni kotikylän koulun, Sievin Jokikylän koulun, 100 -vuotisjuhlassa. Kaksiopettajainen kyläkoulu on säilynyt elinvoimaisena monien vaiheiden läpi ja on edelleen kylän keskipiste. Juhlassa oli paikalla parisataa henkilöä, joista valtaosa oli koulun entisiä oppilaita. Vanhin paikalla ollut oppilas taisi olla vuonna 1919 syntynyt ja vuonna 1926 koulun aloittanut Väinö Jokitalo. Juhla toi kaikille entisille oppilaille monia muistoja.

Totesin juhlapuheessani kiitollisuuteni niistä eväistä, joita tämä koulu on minulle antanut. Olin tässä koulussa vuosina 1958 - 1964 ja siitä saamani eväät ovat vaikuttaneet koko myöhempään elämääni. Tämän koulun ovat käyneet myös äitini 1930 -luvulla ja äitini isä, joka oli koulun ensimmäisen vuosikurssin oppilaita.

Koulun merkitys ja kotien ja koulun yhteistyö on hyvin tärkeä ja ajankohtainen asia. Lapsi ei opi koulussa vain ”lukemista ja laskemista” vaan asioita myös elämää varten. Tämä näkökulma jäi erityisesti 1970 -luvulta lähtien syrjään ja nyt siihen on alettu uudelleen havahtua. Tämä ei luonnollisestikaan poista tai vähennä kotien kasvatusvastuuta lapsista.

Oli mieltä lämmittävää todeta, että kotikyläni koulussa tuntui oleva jäljellä monia hyviä periaatteita ja toimintatapoja vanhasta koulusta. Tämä näkyi myös juhlassa ja juhlaohjelmassa.

Viime päivinä on perustellusti puhuttu kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon sekä lastenpsykiatrian resurssien vahvistamisesta. Ne ovatkin tarpeen, mutta ne eivät riitä, vaan tarvitaan syvemmälle käyvää sekä asenteisiin että asenteisiin paneutuvaa muutosta. Silloin, kun lapset voivat sekä kotona että koulussa pahoin, pelkkä oireiden hoitaminen ei riitä.

Kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsuudessa oli totta se, mistä nyt usein puhutaan ja jota halutaan elvyttää. Nyt käytetään termiä koko kylä kasvattaa. Siinä tuntuu positiivisessa mielessä yhteisöllisyys.