KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Uusi Oulu

Viime päivien puheet tulevasta taantumasta ja sen laajuudesta ovat olleet esillä myös Oulun seudulla. Miten ja missä laajuudessa taantuma tulee koskettamaan meitä, on usein esitetty luonnollinen kysymys.

USA:n koko pankkijärjestelmää horjuttanut rahoituskriisi heijastuu välillisesti ainakin jossain määrin Suomeen. Pankkijärjestelmämme on kuitenkin oleellisesti toisenlainen ja paremmassa kunnossa kuin 1990-luvun alun lamassa. Metsäteollisuuden mittava rakennemuutos, rakentamisen hidastuminen ja
kansainvälisen kysynnän hiljeneminen heijastuvat myös Oulun seudulle.

Uhkanäkymistä huolimatta talouden tilanne on hyvä. Esimerkiksi työllisyysluvut näyttävät vielä valoisilta. Siksi ei ole syytä valaa epäluottamusta eikä pessimismiä. Toisaalta taantumaan on syytä myös varautua. Joka tapauksessa talouden, ja siten myös verotulojen kasvu, tulee hidastumaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta verotulot ovat keskeinen tekijä. Taloudelliset vaihtelut vaikuttavat myös alueellisen kehityksen eroihin. Viime laman jälkeen Oulun seudun taloudellinen kasvu oli voimakkaimpia koko maassa. Erityisesti kasvu kohdistui ICT-teollisuuteen.

Millaiset mahdollisuudet seudullamme sitten on menestyä tulevaisuudessa? Tämä aihe nousee keskusteluun myös, kun olemme valmistautumassa kunnallisvaaleihin. Uusilla valtuustoilla on merkittäviä asioita päätettävänään ja linjattavanaan.

Tärkeä kysymys on, miten pystymme huolehtimaan peruspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta tulevaisuudessakin. Lähtökohtana tulee olla, että
hyvinvointipalvelut ovat hyvin kuntalaisten saatavissa.

Viime aikoina minulta on usein kysytty, mitä mieltä olet Suur-Oulusta, oletko puolesta vai vastaan. Tällaiseen kysymyksen olen vastannut, etten ole puolesta, enkä vastaan. Olen kuntalaisten tarvitsemien palveluiden ja seudun elinkeinoelämän kehittämisen puolesta.

Se, millä keinoin tähän päädytään, ei ole itsetarkoitus. Joka tapauksessa on selvää se, että yhdenkään kunnan seudullamme ei ole syytä toimia kokonaan yksin, vaan tiiviissä yhteistyössä sekä naapurien että koko seudun
kanssa.

Mielestäni ei olisi tarpeen puhua Suur-Oulusta, koska keskustelu siitä jakaa toimijat rintamalinjoihin ja synnyttää kuvaa vain mekaanisista kuntaliitoksista. Nimitys Suur-Oulu synnyttää myös turhia epäluuloja ja epäluottamusta.

Ennemminkin olisi puhuttava Uudesta Oulusta, joka tarkoittaisi yhteisesti hyväksyttyä ja yhteisesti rakennettua toimintamallia ja -malleja. Se ei sulje pois myöskään kuntaliitoksia. Mutta ne tapahtuvat vain, jos niihin asianomaiset kunnat haluavat itse päätyä.

Ulkoisia uhkia seutumme kehittymiseen on monia. Seudullemme on maassamme ja erityisesti muualla maailmalla myös kovia kilpailijoita. Tämän vuoksi uhkaksi ei tarvitse muodostua oman seudun toimijoiden riittämätön yhteistyö. Yhteinen kirkkovene kulkee hyvin vain silloin, kun kaikki soutavat samassa tahdissa, eivätkä airot kolahtele toisiinsa.