KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Parlamentista

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu eduskunnasta, sen merkityksestä ja arvovallasta. Se ei sinänsä ole uutta, historiankaan näkökulmasta. Vuosien ja vuosikymmenien aikana on eri syistä eduskunnan asemaa arvioitu.

Viime aikoina on kuitenkin useiden erillisten asioiden yhteydessä käsitelty eduskuntatyötä ja yksittäistenkin edustajien työtä tavalla, joka ei anna oikeaa kuvaa itse työstä, edustajien toiminnasta eikä myöskään järjestelmästä.

Se murentaa turhaan eduskunnan ja parlamentarismin arvovaltaa.
On kiistaton tosiasia se, että EU-maiden parlamenttien joukossa Suomen eduskunta on lainsäädäntöelimenä parhaimpia, ja kokonaisuutena parlamentaarinen järjestelmämme toimii erinomaisesti.

Yksittäisen kansanedustajan vaikutusmahdollisuus erityisesti valiokuntatyön kautta on poikkeuksellisen hyvä.Suomessa eduskuntatyön lähtökohta on perustuslaissamme, jossa todetaan: " Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta".

Tämä on yhteiskunnallisesti peruspilariin verrattava asia ja tätä peruspilaria ei tule horjuttaa. Itsenäisen Suomen historia itsenäisyyden saavuttamisesta lähtien on vahvasti myös eduskunnan historiaa.  Se on pystynyt tekemään kunakin aikana vaikeistakin asioista päätöksiä.

Viime aikojen joidenkin yksittäisten asioiden kritiikki ei saa peittää alleen pääasioita eikä eduskunnan päätehtävä, lakien säätäminen saa jäädä muiden tehtävien varjoon. Luonnollisesti kehittämistarpeessa olevia toimintoja tulee kehittää ja esiin tulleita puutteita korjata. Näinhän tapahtuu kaikissa yhteisöissä.

On myös välttämätöntä, että edustajien toiminta sekä yksittäisinä edustajina että ryhminä on julkisen ja oikeutetun kritiikin kestävää.

Kun 1930 -luvulla hyökättiin parlamentaarista järjestelmää vastaan, eduskunnan silloinen puhemies Kyösti Kallio puolusti lujasti kaikissa tilanteissa parlamentin valtaa ja arvovaltaa.

Hän oli itse keskeisimpiin kuuluvana vaikuttajana kokenut sen, miten ratkaiseva oli eduskunnan rooli Suomen itsenäistymisessä, perustuslain syntymisessä ja kansalaisten elämisen tason kohentajana. 

 
Vuoden 1933 valtiopäivien päättäjäisissä hän kehotti arvostelijoita itsehillintään ja totesi mm. "Vakaumukseni on, että edustajat yksilöinä ja eduskunta kokonaisuudessaan voi parhaiten täyttää tehtävänsä, kun kukin kohdaltansa pyrkii asiallisuuteen eikä hairahdu pikkumaisiin mielenilmaisuihin, jotka lainsäätäjälle eivät kuulu. Meidän velvollisuutemme on koettaa pitää yllä eduskunnan arvoa ja työtehoa. Uskonkin monen, joka tuntematta lähemmin eduskuntatyötä aikaisemmin, on mahdollisesti ennen moittien sitä arvostellut, tulleen itse varsinkin viime aikoina huomaamaan, ettei tämä talo ole laiskain linna, vaan että täällä työskentelee vakava työn ja toiminnan tärkeä elin." 

Myöhemmin presidentiksi valitun puhemies Kallion sanat ovat vieläkin ajankohtaiset.