KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Itsenäisyyspäivän aikaan

Viime sunnuntaina alkoi adventin aika. Olin tuomiokirkossa, kun laulettiin Hoosiannaa. Mieleeni nousee aina sitä laulettaessa lapsuuteni alaluokkien kansakoulu lähes 50 vuoden takaa Sievin Jokikylällä. Opettajamme Sanni Jokitalo opetti meille Hoosiannan ja näytti suurta kuvataulua, mikä esitti Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Opettajalla itsellään oli hyvä lauluääni ja me alakoululaiset lauloimme tosissamme.Vaikka puitteet olivat nyt sunnuntaina kokonaan toiset, mielikuva ja juhlava tunnelma nousi tuosta vanhasta tilanteesta.

Adventti sisältää sanoman odottamisesta ja toivosta. Se toivottavasti pysähdyttää ihmisiä kiireisen ajan keskellä. Se sopii hyvin myös itsenäisyyspäivään. Kun nyt itsenäinen Suomi täyttää 90 vuotta, voimme todeta kiitollisena sen, miten hyvin meillä monet asiat ovat.  Perusta tämän päivän hyvinvoinnille on laskettu edellisten sukupolvien aikana.

Olin myös sunnuntaina itsenäisyysjuhlassa Lepolan palvelutalossa Tyrnävällä. Juhla  järjestettiin jo ennen itsenäisyyspäivää, koska suurin osa ei jaksaisi lähteä  itsenäisyyspäivänä paikkakunnan yhteiseen varsinaiseen juhlaan. Juhlavieraiden keski-ikä oli reilusti yli 80 vuotta. Vanhimmat olivat täyttäneet jo 95 vuotta, joten heillä oli muistikuvia juuri siltä ajalta, kun eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Vaiherikkaita ovat nämä vuosikymmenet olleet sekä maamme historiassa että niiden elämässä, jotka tämän ajan ovat eläneet. Kehitysvauhti on ollut valtava.  Esimerkiksi taloudellinen kehitys sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään on ollut kansainvälisestikin arvioiden mittava. 

Juuri se sukupolvi, johon nämä juhlavieraat kuuluvat, on yhteiskuntamme hyvinvointimme perustan keskeinen tekijä. Saamme olla heille monesta kiitollisia. He joutuivat ottamaa suurta vastuuta jo nuorina. Se tuntui erityisesti sotien aikana ja sotien jälkeisen jälleenrakennuksen aikana. Saamme olla myös siitä kiitollisia, että tämä sukupolvi ei kasvattanut meitä nuorempia katkeruuteen vaan luottamaan tulevaisuuteen. Tämä näkyi myös viime sunnuntain juhlassa. Tyytyväisyys elämään tuli heidän kanssaan keskustellessa selvästi esiin.

Tämä sukupolvi on jättänyt maan meille nyt vastuunkantovuorossa olevalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin he itse sen saivat. On tavoiteltava sitä, että me voisimme tehdä samoin seuraavalle sukupolvelle. Tällöin on tärkeä, että yhteiskuntamme kestävä arvopohja sekä vastuuntunto itsestä, toisista ja yhteisistä asioista eivät murentuisi. On hyvä, että yhteiskunnallisestikin on tulevaisuus ja toivo.