KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

 
 Oikeus elämään

Viimeisen viikon aikana on käsitelty suomalaisen työmarkkinahistorian poikkeuksellisimpiin kuuluvaa tilannetta. Uhkaamassa on hoitajien työtaistelu, joukkoirtisanoutuminen, jossa ei ole rajattu suojelutyötä, eli työtä jonka tekemättä jättäminen uhkaa ihmishenkeä. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole tätä rajausta jätetty tekemättä.

Esitys potilasturvallisuuslaista annettiin kansalaisten hengen ja terveyden suojaamiseksi. Esitys ei ole kannanotto työtaisteluun, asettuminen kummankaan osapuolen puolelle ja ei myöskään tarkoitettu eikä sallittu työtaistelun murtamiseen.

Olin sunnuntaina mukana sekä perustuslakivaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelemässä tätä potilasturvallisuuslakia. Edellinen valiokunta antoi asiasta lausunnon jälkimmäiselle, joka teki siitä mietinnön.

Perustuslakivaliokunnan tehtävä oli tärkeä, mutta vaikea. Valiokunnan tuli asettaa perustuslaissa kirjattuja perusoikeuksia ikään kuin tärkeysjärjestykseen.  Valiokunta arvioi lakiesitystä nimenomaan perusoikeuksien, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja ihmisoikeussitoumusten kannalta. Todettakoon, että perustuslakivaliokunnan kannanotto ei ole mielipidekannanotto tai mitenkään poliittinen kannanotto vaan se on lausunto, jota tulee lakia säädettäessä noudattaa.

Valiokunnan lausunto oli selkeä. Se katsoi, että sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät ja erittäin painavat perusteet. Oikeus elämään kuuluu ns. ehdottomiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Laki voidadan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Mutta myös työtaisteluoikeus on perusoikeus ja samalla ihmisoikeus. Suomessa lakko-oikeuden käyttäminen ja sen sisältö määritellään tavallisella lailla. Sitä koskevaa lainsäädäntöä on paljon. Tähän asti vastaavan tyyppisessä lakkotilanteessa on kyetty sopimaan suojelutyöstä eli siitä, että sellaisia tehtäviä ei jätetä, joissa ihmisten henki vaarantuisi. Nyt tällaiseen sopimukseen ei ole päästy. Perustuslakivaliokunta katsoikin, että elämän suojeleminen on hyväksyttävä peruste sille, että lakko-oikeutta voidaan rajoittaa.

Potilaiden hengen turvaamiseksi tai pysyvän vakavan vammautumisen estämiseksi välttämättä tarvittava hoito on voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana.  Lakiesitys selvästi rajaa tiettyjä perustuslakiin kirjattuja perusoikeuksia. Niitä ovat henkilökohtainen vapaus, ammatillinen yhdistymisvapaus, myös osittain sopimusvapaus tietyissä tilanteissa sekä oikeus työhön ja ammatin harjoittamiseen.

Rajoitukset, joita perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella vielä täsmennettiin, ovat täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja niihin voidaan ryhtyä vain välittömän potilasturvallisuuden suojaamiseksi. Laki säädetään määräaikaisena, mikä kuvastaa sen poikkeuksellista luonnetta.

Tällä lailla ei ratkaista palkkakiistaa eikä säädellä palkankorotuksista. Tämä laki pyrkii turvaamaan elämän edellytykset hoitoa tarvitseville. Eduskunnan tehtävä ei missään olosuhteissa ole vaarantaa oikeutta elämään. Kaiken kaikkiaan toivottavinta olisi, ettei tätä lakia tarvitsisi koskaan käyttää. Se mahdollistetaan sillä, että eri osapuolet pääsevät kiistassa sopuun - mahdollisimman pian. Se eteen on ponnisteltava.