KIRJOITUKSET
.............................................................................................................................................................

Äitienpäivän aikaan

Olin kirjoittamassa tätä kolumnia toisesta ajankohtaisesta aiheesta, mutta ajatukset liikkuvat vielä äitienpäivänä esiin tulleissa asioissa. Äitienpäivänä perinteiseen tapaan presidentti palkitsi äitejä näiden tekemästä merkittävästä työstä kasvattajana. On tärkeä, että äitienpäivänä muistetaan äitejä kasvattajina sekä äitiyttä myös yhteiskunnan taholta.

Presidentti Halonen toivoi kunniamerkkien luovutustilaisuudessa Suomen päättäjiltä viisautta ja sitkeyttä perhepolitiikkaan taloudellisesta taantumasta huolimatta. Leikkaukset, jotka toteutettiin perhepolitiikkaan 1990-luvun laman aikana, tuntuvat vieläkin monen elämässä. Presidentti toivoi sellaista perhepolitiikkaa ja hyvinvointiyhteiskunta-ajattelua, jossa kaikki pidämme toisistamme huolta. Hän toivoi myös, että suomalaiset muistaisivat kannustaa toisiaan. Äitien pitää vahvistaa lastensa itsetuntoa, mutta myös äitien itsetunnosta on pidettävä huolta.

Jaksaminen, välittäminen ja toisistamme huolehtiminen ovat entistä ajankohtaisempia laman aikana. Niiden merkitys on suuri kaikkien ihmisten kohdalla. Äitienpäivänä muistetaan erityisesti äitejä, mutta on syytä muistaa myös niitä, joilla syystä tai toisesta ei ole omia lapsia ja, joille tämä asia saattaa olla hyvinkin kipeä. Äitienpäivä voi olla kipeä myös monille sellaisille, jotka ovat menettäneet äitinsä jo varhain tai ovat eläneet lapsuutensa kokonaan erillään omasta äidistä.

Olin viime perjantaiaamuna tilaisuudessa, jossa ministeri Liisa Hyssälä toi esille vakavan huolensa perheiden, lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Pahoinvointi ilmenee monella tavalla eikä läheskään aina ole kyse pelkästään rahasta tai sen puutteesta. On surullista, että entistä useampi avioliitto päättyy eroon, nykyisin suhteellisesti eniten pohjoismaissa. Lasten huostaanottojen määrä on huolestuttavasti kasvanut ja samoin muiden lastensuojelullisten sekä erilaisten tukitoimien tarve. Kuntien sosiaalitoimen työpaine on näiltä osin lisääntynyt merkittävästi. Pahoinvointi ilmenee monesti myös alkoholi- ja mielenterveysongelmina.

Perheen perusta on edelleen lähtökohtaisesti miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto. Jos avioliitto instituutiona häviää ja vastuuntunto se vaalimiseen ohenee, murenee myös perheen perusta. Suomessa voimassa olevan avioliittolain mukaan on avioliiton tarkoituksena edelleen perheen perustaminen siihen kuuluvien "yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi". Lain mukaan avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin. Lähtökohta on, että aviopuolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi. Avioliitto tuo mukanaan velvollisuuden huolehtia yhteisistä lapsista ja puolisosta.

Aviopuolisoiden väliset ristiriidat, keskinäinen eripura sekä avioero ovat tutkitusti nykyään merkittävimpiä lapsen kokemia elämän stressitekijöitä. Yleisessä mielipiteessä korostuu aikaisempaa enemmän ihmisten oikeudet kuin velvollisuudet. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että puolison tasavertainen kunnioittaminen ja uhrautuminen eivät ole niin vahvoja arvoja kuin aiemmin on ollut.

Nyt tarvitaan juuri sitä, mistä presidenttikin puhui: ".. kaikki pitäisimme toisistamme huolta".  Painopiste perheiden ja niiden kasvatusvastuun tukemisessa on mielestäni perustan vahvistamisessa, jolloin korjaavia toimenpiteitä tarvitaan vähemmän. Luonnollisesti korjaavia toimia aina tarvitaan, mutta viranomaiset ja parhaatkaan erityistyöntekijät eivät korvaa täysin sitä turvallisuutta, jonka koti saattaa tarjota.

Yhteiskunnan, sen tulevaisuuden, hyvinvoinnin vakauden ja turvallisuuden kannalta on tärkeää, että sen perussolu, perhe kestää aikojen murroksessa. Jos rakennuksen perusosat kestävät, kestää myös koko rakennus, hyvinvointiyhteiskunta.