PÄIVÄKIRJASSA
.............................................................................................................................................................

Keskiviikkona

Kevätaamut ovat olleet koleita, mutta valoisia. Ihmettelin aamulla eduskuntaan tullessani kanien jyrsimiä pensaiden ja puiden runkoja. Ovat tehneet melkoista vahinkoa, ja osa pensaista todennäköisesti kuolee. Aamuisin kaneja näyttää olevan eduskunnan edessäkin joskus useita.

Päivän työt alkoivat neuvottelulla valtiovarainministeriön kuntaosastolla. Nyt emme puhuneet rahasta, vaan kuntien uusista palvelujen tuottamistavoista ja niiden kehittämismahdollisuuksista. Niillä voidaan saavuttaa parhaissa tapauksissa melkoisia säästöjä.

Perustuslakivaliokunnassa jatkoimme keskustelua vaalirahoituslaista ja yliopistolaista. Hallintovaliokuntana jatkoimme kotouttamisselonteon sekä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintalain käsittelyä.

Suuressa valiokunnassa kuulimme pääministeriä Eurooppa-neuvoston kokouksen ajankohtaista asioista. Vaikeana jatkuu edelleen EU-maiden taloudellinen tilanne, eikä nousun merkkejä juuri näy mittavista elvytyspaketeista huolimatta.

Täysitunnon jälkeen kävelimme Mannisen ja Hännisen kanssa Helsingin kaupungintalolle, jonne kansanedustajat oli kutsuttu kuulemaan ajankohtaisia asioita. Illan yksi mielenkiintoisimpia ja mieluisimpia puheenvuoroja oli kaupungin elinkeinojohtajan puheenvuoro kotimaisen ruuan ja ruuantuotannon puolesta. Näitä puheenvuoroja tarvittaisiin lisää.

Ajattelin illan aikana mielessäni, miten erilaisia meidän kuntamme ovatkaan. Laskin jokin aika sitten, kun keskusteltiin alle 2000 asukkaan kuntien tilanteesta, näiden kuntien lukumäärän. Joidenkin mielessä ne näkyvät ongelmana kuntatalouden näkökulmasta. Suomessa, poislukien Ahvenanmaa on 36 alle 2000 asukkaan kuntaa, joissa on yhteensä noin 53 000 asukasta. Se on alle prosentti Suomen koko väkiluvusta ja selvästi alle 10 prosenttia Helsingin väkiluvusta. Eivät nämä kunnat, eivätkä niiden saama valtionosuus ole ongelma valtiontalouden näkökulmasta. 

Palaa vielä eiliseen kehysriiheen. Siinä päätettiin mm., että syksyllä korotetaan alkoholijuomaveroa 10 prosenttia. Tämä korotus on hyvin perusteltu. 

Kehysriihessä samassa yhteydessä, kun päätettiin esittää kuntien yhteisveron jako-osuuden korottamisesta, päätettiin myös esittää seurakuntien jako-osuuden korottamista 0,8 prosenttiyksiköllä. En ymmärrä, miksi Kokoomus suhtautui tähän korotukseen nihkeästi ja olisi jättänyt korotuksen tästä korkeintaan puoleen. Monet seurakunnat ovat joutuneet vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin verotulojen ehtyessä. Kirkolla on merkittävä ja tärkeä yhteiskunnallinen rooli muun muassa diakoniatyössä, lapsi-, perhe- ja nuorisotyössä sekä hautaustoimessa ja väestörekisterin ylläpitämisessä. Hallituksen kädenojennus on tunnustus tälle tärkeälle työlle.